Muutamme Kauniaisiin, jossa kommunoidumme entisen kokoonpanon sekä yhden ihmis- ja kahden kissakämppiksen kanssa. (Koputtaa puuta varmuuden vuoksi, kun soppari on tarkoitus allekirjoittaa vasta parin tunnin päästä)

Asunto on mukava 4h+k, ei hirveän iso, mutta riittävä. Kylppärissä on iso amme (ehdoton etu kun muuttamista esitti nuorimmalle asukkaalle) ja *jännitys tiivistyy* kellarin saunaosastolla uima-allas! Matkaa asemalle tulee vajaat puoli kilometri, vieressä on metsikköä, ja paikka vaikuttaa  tosi rauhalliselta.

Omalla pihalla ei sielläkään ole leikkipaikkaa, mutta lähistöllä on ainakin pari leikkipuistoa, joista toinen ihan talon vieressä. Yhden lapsen kokoinen arvosteluraatimme kiitteli erityisesti kaupungintalon leikkipuiston "pomppukeinukarusellia" (en tiedä miksi niitä oikeasti sanotaan). Moitteita tuli kiipeilytelineen puutteesta, eli jos joku tietää sellaisen kauniaisissa, saa mainita.

Asunnon ainoa huono puoli on yhden sisäoven puute. Onneksi minulla on vakaat uskot käsityötaitoihini sekä internetin ohjeisiin. Aion väsätä sinne liukuoven. Useampikin lähde on vakuuttanut ettei se ole vaikeaa, mutta tarvitsen siinä jonkun pitkän poraamistaitoisen apua. Nimittäin kisko pitää sitten kiinnittää kattoon. Muutenkin jos joku haluaa ja ehtii tulla auttamaan kämpän korjailussa (siellä on kaikkea pientä mitä pitäisi säätää, ei mitään vaikeaa), arvostan kaikkea apua (ja ruokin auttajia). Kaikkea pientä ja vaaratonta (siivoamista ym.) aion tehdä heti kun saadaan avaimet, oven jossain välissä, kun lapsukainen ei ole meillä. Siivoamisessa erityisesti saa tulla auttamaan, kämppä on nimittäin aika kauhean likainen.

Ei se ole keskusta, mutta kyllä aika hyvä toisiksi paras vaihtoehto. :)

Ja muuttoapua tietysti sitten kaivataan myös. Muuttopäivä näillä näkymin 25. tai 26.7.

Tags: elämä, muutto, nappula, remontointi
Current Mood: happy

Nyt vaan odotetaan tuloksia. Ihana tunne, kun tietää ettei enää voi tehdä mitään asian eteen, ja voi vaan odottaa. Kauppakorkean pääsykokeiden tulokset tulevat 3.7. ja valtsikan joskus heinäkuun puolessa välissä kai.

Kroppakin huomasi ilmeisesti, että stressi on ohi. eilen aamulla (juuri kun piti lähteä yhtä kämppää katsomaan) iski sellainen olo, ettei pystyssä päässyt montaa askelta, juuri vessaan oksentamaan, kun oikein yritti. Ja näkö alkoi heittää. Migreenilääkkeiden teho on vähän kyseenalainen, jos ne ei pysy sisällä. Pääosan päivästä nukuin. Onnistuin saamaan kuumeenkin, en tiedä että liittyikö se migreeniin vai oliko mulla joku taudinpoikanen. 38.7 saakka nousi, mikä mulla tarkoittaa ettei jalat kanna enää, kun normilämpötila tuppaa olemaan alle 36. Tänään on jo muuten normaali olo, paitsi vähän heikottaa kun en eilen pahemmin syönyt. Kuumetta ei enää ole. Harkitsen juhannusbileisiin menoa, vaikken ole ihan varma huvittaisiko. Mies sanoi menevänsä, enkä halua kyhjöttää yksin kotona katsomassa kämppää, joka on juuri sen näköinen, että neiti kodinhengetär on lukenut pääsykokeisiin, ja jättänyt siivoamisen vähempiarvoisena tehtävänä väliin.

Hmh, tai oon mä kai rouva edelleen. Joku joka tietää, oonko mä neiti vai rouva, jos oon eronnut eikä enää edes ole naimisissaolosukunimeä? Ja miks suomen kielessä ei ole sellasta ms. -termiä?

Tags: kipeys, pääsykokeet
Current Mood: blah

Alkoi ärsyttää liikaa, kun sen kanssa käytti niin paljon aikaa, ja suurin osa facebookin kautta tulleesta informaatiosta oli täysin tarpeetonta. Eli jos haluatte lähettää bilekutsuja tms. niin sähköposti on ystävä.

Oltiin pienellä päivälevolla Kasperin kanssa mun sängyssä.

Kasper: "Äiti, pidäthän sä musta kiinni, etten mä putoa sängystä?"
Minä: "Joo. Et sä putoa siitä mihinkään."
Kasper: "Mäkin pidän susta kiinni, niin sä et pääse ikinä putoamaan."

<3

Tags: perhe
Current Mood: happy

Viikonloppu sujui melkein kesäisissä merkeissä. Lauantaina oltiin leikkimässä Hietsun rannassa, ja Kasper kävi (kielloista välittämättä) kokeilemassa, josko merivesi olisi jo uimalämpöistä. Vaatteet päällä ja lenkkarit jalassa. Kyseinen koe päätyi huomioon: "Se vesi oli vielä aika kylmää." Ja nuhanpoikaseen, joka täksi aamuksi oli jo onneksi mennyt pääasiassa ohi.

Sunnuntaina oltiin Nuuksiossa, poika jaksoi kävellä melkein koko 4 km lenkin, ihan loppupuolella halusi välillä reppariin. Aika suoritus, kun maasto oli mäkistä ja vielä piti pitää kumppareita, kun lenkkarit eivät olleet ehtineet kuivua. Iltapäivästä käytiin mun isän luona, josta suostuttiin lähtemään vasta, kun luvattiin että tänään pääsee uudelleen käymään siellä. Illalla tosin tämä lupaus oli Kasperin mielestä saanut toiveikkaan lisän "ja otetaan yöpuku ja hammasharja mukaan ja sä meet kotiin ja mä jään yöksi." Toivotaan että illalla kotiin lähtö onnistuu ilman raivaria "Ei mennä vielä kotiin! Ei mun tarvii mennä nukkumaan, mä en oo yhtään väsynyt! Mä en nuku ainakaan koko yönä!"

Ai niin, ja koska eilen oli niin aurinkoista, allekirjoittanut oli tietenkin t-paidassa ja poltti itsensä.

Nyt on siis sekä palanut että flunssainen olo(tuo jälkimmäinen huonosti nukutun yön jäljiltä). Jännää.

Tags: kevät
Current Mood: tired

(bussissa matkalla äidin luo, lauantai klo 16)

Että ilmalla voikin olla vaikutus mielialaan. Katselen bussissa ulos ikkunasta ja on tuli yhtäkkiä sellanen masentava tietoisuus siitä, että vaikkei vielä edes ole kesä, niin kohta on jo syksy ja tälläinen samanlainen kylmä tihkusade. Voi huokaus taas. Tulee vanha olo, kun jo kevään kynnyksellä lähinnä miettii kesän lyhyyttä...

Että tällastä tänään.

Sivuhuomiona, miksi Suomessa on vieläkin paikkoja, joissa langaton verkko on tuntematon käsite. Niinkuin vaikka pitkän matkan bussit. Jotenkin luulisi, etten ole ainoa, joka mielellään käyttäisi bussimatkan vaikka irkaten... Tai edes voisi postata livejournaliin silloin kun tekee mieli, eikä joskus hamassa tulevaisuudessa, kun jostain löytyy langaton verkko. Eli varmaan kotona huomenna, kun äidin luonakaan ei sellaista ole.

Koska en ole varma, saisinko pidettyä näitä lupauksina, niin ovat sitten aikomuksia.

Kun lopetan työt (ja olen pitänyt sen viikon "loman" jonka jälkeen kyllästyn toimettomuuteen):

- Teen jonkinlaisen lukujärjestyksen, jonka mukaan tulee luettua ahkerasti. Ja noudatan sitä (vapaasti toki, mutta keskimäärin silti noudatan).
- Liikun ainakin kolmena päivänä viikossa.
- Vähennän säännöllisen kahvinjuonnin siihen yhteen kuppiin päivässä.
- Alan syödä taas terveellisemmin.

Onneksi tuo viimeinen on kohtuullisen helppo pitää, kun kotona löytyy hedelmiä sun muuta mitä voi pikkunälkään napsia voileivän tai kaakaon sijaan. Kaakaota en  muutenkaan kotona juo oikeastaan koskaan, ja vain tosi satunnaisesti kahviloissa. Voileivät ja suklaakonvehti kahvin kanssa ovat kotona ne "paheet" joita pitäisi oikeasti vähentää. Kahvin vähentäminen onnistuu kyllä, on se aina ennenkin onnistunut. Vaikeampaa on sitten olla lipsumatta takaisin :)

Liikunta on aina ollut tosi hankala asia, katsotaan miten onnistuisi. Jos vaikka tekisi jonkinlaiset "liikuntatunnit" siihen lukujärjestykseen, että tulisi sitten kanssa lähdettyä. Muuten menee helposti siihen, että kolme kertaa viikossa = kerran kolmessa viikossa... Tuohon kaipaan seuraa, eli edelleen päivisin vapaat ihmiset ilmaiskaa itsenne!

Jotenkin tuntuu, että silloin kun aikaa olisi ollut vain illalla, niin kavereilla olisi ollut aikaa päivisin, ja nyt kaikki ovatkin töissä. :)

Mutta katsotaan miten lähtee. Tämä viikko vielä töitä (tai ainakin nyt sairaslomaa, kun irtisanoutumisen kunniaksi joku no-ei-tälle-muuta-voi-kuin-levätä-ja-juoda-kuumaa-virus päätti pistää bileet pystyyn kurkussa ja aiheuttaa siis kurkunpääntulehduksen) ja sitten alkaa vapaa rahattomuus.

Asunto alkaa olla jokseenkin kunnossa. Ja tätä on ihanan helppo pitää siistinä. Tosin nyt lastenhuoneen lattialla on pari rullaverhoa (pimentäviä) ja hyllynkannattimet (jotka voisikin laittaa kaappiin, kun ei olla sitä hyllyä saamassa kiinnityskuntoon tällä viikolla kuitenkaan), mutta muuten ihan kohtuullisen siistiä.

Ostettiin Ikeasta sellainen puinen käsittelemätön hyllylevy, joka piti petsata ja kiinnittää keittiön nurkkaan. Sen piti olla sellaisenaan valmis lakattavaksi. Mutta... Tietenkin tuli höpistyä jotain yhden kulman pyöristämisestä. Eihän siinä ole iso homma sinänsä, mutta välineet puuttuvat. Tosin lehtisaha (vai mikä se onkaan millä kuvioita voi sahata, se sellainen missä on ihan ohut terä) minulla saattaa olla kaapissa, mutta ei sitä käsin jaksa vääntää. Eli nyt se odottaa, että päästään reissaamaan Sammattiin, mistä varmaan paremmat välineet löytyy. Sitten vielä ostetaan Ikeasta pari hyllyä lisää, saadaan keittiökoneet pois työtasoilta.

Peilit sentään kiinnitettiin viimein seiniin. Tosin viimeisin vaati kahta eri poraa, kun ensimmäinen ei pystynyt vastaan tulleeseen kivenmurikkaan. Nyt meillä on seitsemän (7) peiliä eteisen ja hallin alueella, muttei yhtäkään luonnonvalossa. Että jos allekirjoittaneen meikin ovat vähän tuhruisesti, syy on tiedossa. Tosin suunnitteilla on jotain hauskoja peilejä lastenhuoneeseen, jotta nappula ylettää peilailemaan itseään, sekä joku sisustukseen sopiva olohuoneeseen. Minä haluaisin sellaisen korkeahkon jaloillaan seisovan, tai sitten peilipöydän, mutta Mikko väittää, ettei mahdu. *huokaus* Ja sitten se perustelee sen niin, että on pakko myöntää, että se on oikeassa. Mutta ainakin se seinäpeili on sijoitettava niin, että jostain lähistöltä löytyy taso, jolle laskea meikit.

Seuraava ongelma on sitten hallin valaistus. Siellä ei nimittäin ole nyt lamppua, ainoastaan kynttiläkruunu. Mietimme seinälamppuja, mutta niissä tulee vastaan pistorasioiden puute. Hallin ja eteisen alueella on nimittäin vain yksi pistorasia, sekin kaapissa. Ja siinä taitaa olla meidän modeemi kiinni, ettei siinäkään ole kuin yksi paikka vapaana. Ja hallin kirjahyllyt ovat sen verran tummia, etteivät heijasta valoa ympäristöön riittävästi, jos niille sijoittaa lamput. Tietysti siellä on kattolampun paikka, mutta kun meidän kynttiläkruunu on siinä. Ja se on vain niin täydellinen juuri siinä. Ja jos sille löytäisikin toisen paikan, pitäisi tilalle ehdottomasti saada kruunu, jotta katon tähtikuvio tulisi esiin hyvin. Miksi, oi miksi, pitää kaiken kauniin olla niin kallista, kun puhutaan sisustuksesta?

Ja sitten keittiö. Meidän asuntomme sisustuksellinen häpeäpilkku. Sitä nimittäin ei ole sisustettu. Siellä on juuri nyt väliaikaisesti meidän Parempi Ruokapöytämme. Kun meillä ei ole sitä huonompaa. Sinne on toki suunnitelma, mutta se vaikuttaa kovin vaikealta toteuttaa.
Meidän keittiömme on aika pieni. Nykyinen (siis meidän Parempi Ruokapöytämme) on pienimmilläänkin liian iso sinne. Haluaisimme sinne sellaisen pienen, pyöreän pariisilaistyylisen kahvilapöydän. Vaaleita, ruskeaan taitettuja maitokahvin ja kerman pehmeitä sävyjä, ehkä värikkäämpiäkin, mutta niihin sopivia. Verhot pitänee vaihtaa ja joku taulu hankkia.

Kulmakaappi! Siihen keittiön kulmaan hyllyjen sijaan mahtuisi kulmakaappi! *allekirjoittanut ryntää mittaamaan keittiötä*

Tags: sisustus

Asiat olivat vähän aikaa paremmin, mutta nyt taas eivät.

Tällä viikolla on tullut nukuttua joka yö 6-7 tuntia, mikä on minulle liian vähän. Hermot ovat olleet sen takia aika kireällä. Töissä stressaa, ja on tosi jumiutunut olo koko ajan, ja kotona ei jaksaisi mitään muuta kuin maata sängyllä lukemassa. Niskaan ja selkään sattuu välillä niin että hengittäminen tekee pahaa.

Tänään on tullut itkettyä. Ihan tyhmistä asioista, tietenkin. Sellaisista, jotka varmaan osaisi ajatella järkevästi, jos ei olisi niin väsynyt. Mutta kun on. Itkin sitä, että haluaisin joskus ehkä vielä toisen lapsen. Ja sitä, että ehkä en. Ja itkin sitä, että tunnen itseni niin erkaantuneeksi ystävistäni. Ja sitä etten jaksa tehdä asialle paljoakaan. Ja että välillä tuntuu, ettei ystäviäni lainkaan kiinnosta näkevätkö he minua vai ei, ja sitä että tiedän ettei se pidä paikkaansa, ja sitä että minulla on huono omatunto kun edes hetken ajattelen noin. Ja sitä, että tiedän, että ellen minä jaksa, niin kuka sitten. Vihaan vain aina olla se, jonka pitää jaksaa, vaikka tiedän, ettei minun oikeasti olisi pakko. Ja itkin sitä, etten tiedä mitä voisin tehdä vähemmän, jotta saisin levättyä ja rentouduttua enemmän. Ja sitä etten jaksa antaa enempää, vaikka haluaisin.

Ja sitten itkin suunnilleen kaikkea muutakin, kun kerran tuli aloitettua.

Kyllä se taas menee paremmaksi. Syksyllä viimeistään, on aina mennyt. Minä olen tällainen yleensä vain talven alusta kesän loppuun.

Current Mood: tired